Kaikkien suruksi ajattelin tehdä tänne mielipiteitä, tälläkertaa elokuvataiteen puolelta. Joten kun olen itse oikolukenut tämän paskan, on siinä todennäköisesti virheitä kirjoittamisen taholta niin, että pääsette pätemään itse sitten siitä asiasta!
Pakko kuitenkin toteuttaa ideaa, ja päästä pätemään joten tästä saatte!
Children of the corn.
Ajattelin ettei tämä elokuva minua viihdyttäisi, ennen kuin huomasin äkkiä koukuttuneeni katsomaan sitä.
En kuitenkaan sano että elokuva olisi mitä parhaimpia, tai omalaatuisimpia, mutta paskempia on kyllä nähty, ja monta. Se on ilmestynyt vuonna 1984, ja kirjoittajana on toiminut Stephen King, joten jo siksi se on varmasti monesta "kulttielokuva". Mutta niinkuin sanottu, jäin miellelläni katsomaan minkä aloitin.
Elokuva alkaa pikkupojan kerronnalla, ja muistelmilla. Kyseinen pikkupoika on myös yksi tyypillisistä, elokuvan hyvistä tyypeistä. Hän kertoo kuinka isä tapettiin jumalanpalveluksen jälkeen, pikkukylän kahvilassa, kun lapset tekivät prutaalin vallankumouksen kylässä. Pikkupoika ei tunnu olevan moksiskaan kun hänen isänsä tapetaan hänen silmien edessä. Tässä kahvilassa näytetään myös ensikertaa yksi mieleen painuvista naamoista. Malachai, tuo demonin synnyttämä kinkerilapsi. Jo ensimmäisessä kuvassaan näyttää, ettei tämä lapsi leiki vain tulitikuilla, vaan myös bensalla ja helpostisyttyvillä taloilla. Mutta ei, vaan hän tykkää päteä veitsikädessä, ja myös käyttää sitä. Myös lasten oman hengellisen yhteisön, hengellinen johtaja Isaac ei jätä ällisttymättä naamallaan. Aivan kuin jonkun 40+ miehen naama olisi asennettu tähän pikkupoikaan. Hän saarnaa voimakkaasti lapsille, ja pitää saatanallisia seremonioita, selittäen jumalasta. Isaacin ja Malachain ympärillä on muutenkin aina teräaseilla varustettuja lapsia. Nämä lapset ovat yhdessä tehneet vallankumouksen, ja perustaneet oman yhteisön, jonka perustana toimii heidän oma uskonto, joka perustuu jumalaan, maissiin ja siihen ettei ketään kuuntele musiikkia, katsele televisiota, piirrä tai soittele puhelimella minnekkään. Radiossa soi jatkuvasti äänite, jossa selitetään ettei homoilla ole paikkaa jumalan valtakunnassa. Saisimpa tuon nauhoitteen soittoääneksi. Se kun jopa huvitti elokuvassa seikkailevaa pariskuntaa, joka olisi ehkä eronnut ilman tätä hienoa viihdeohjelmaa.
Pariskunta ajaa autollaan, kohti määränpäätään ja kesken matkaa törmäävät kakaraan, joka seisoo keskellä tietä. Miehen ensireaktio ratin takana onkin huolestua naisensa niskasta, vaikka törmäys ei ollut niin paha autonkannalta, tai autossa matkustaneiden. Kyllähän he selvästi nyt näkivät että ajoivat ihmisen yli! Ja kun mies vihdoin menee mukulan luo, ja hänen naisensa ei kestä katsoa tämän ruumista, ottaa mies naisen tiukasti syleilyynsä ja pitää väkisin tämän päätä, katse kohti ruumista! Nainen menee autoon istumaan, ja mies peittää ruumiin viltillä. "Poissa näkyvistä, poissa mielestä". Tämän jälkeen hän kävelee pellolle ihmettelemään veristä matkalaukkua, Lopulta hän pistää lapsen ruumiin autontakakonttiin ja ajaa huoltoasemalle, jossa isäntä ei ole kovin vastaan ottavainen. Miehen koira sekoaa ja mies opastaa pariskunnan päin honkia.
Pyörittyään ympäri pariskunta eksyy autiolta vaikuttavaan kylään, ja siellä lopulta taloon jossa on pienoinen tyttö. Nämä ja kiltti pienoinen poika, auttavat myöhemmin pariskuntaa, ja ovat ainoita hyvin käyttäytyviä lapsia koko kylässä. Heillä on myös paras kohtaus elokuvassa, kun he leikkivät aikuisia pelatessaan monopolia, kunnes tuo punatukkainen demoni Malachai saapuu, ja ilmaisee tyytymättömyytensä heittämällä veitsen pystyyn, keskelle pelilautaa.
Mies lähtee etsimään aikuisia kylästä, ja muksut sekä kinkerin perkele sieppaavat naisen tällä välin. Nainen asetetaan maissista tehdylle ristille ja aijotaan uhrata jumalalle.
Isaacin saarnat alkavat kyllästyttää Malachainia, tuota pirun kinkeriä, ja tämä nousee muiden aseistettujen kersojen kanssa häntä vastaa. Pian Isaac on asetettu maissiristille, naisen tilalle.
Maissia on joka puolella elokuvaa. Siitä on myös tehty kaiken laista, kuten puukonkahvaa ja verikuppi, jota käytettiin yhden kaverin syntymäpäiväjuhlassa. Viilleltyään itseensä, hän valutti verta maissikuppiin, jotta rituaalin seremoniamestari, kiihkoileva tyttö, saa juodakseen. Naistaan etsivä mies kuitenkin tulee ja pilaa nämäkin synttärit, ja saa myös puukosta samassa rytäkässä.
Lopulta mies löytää naisensa, keskellä rituaaleja. Lasten seremoniassa räjähtää, ja Isaac lentää ristillä maissipellolle. Mies tulee hakemaan naisensa ja yrittää selittää lapsille, mitä on ihan oikea uskonto. Sitten Isaac tulee takaisin paikalle, vihaisena ja demonin valtaamana. Pellossa on siis jokin epämääräinen hirviö, josta nyt ei ota selvää. Onneksi nainen saa heti selville että tämä hirviö, tai demoni, on tapettavissa tulella, ja niin mies lähtee polttamaan peltoa, pojan väkisin tullessa mukaan. Pian mies kuitenkin huomaa että poika pystyy auttamaan häntä, ja yhdessä he sytyttävät pahanhengen liekkeihin.
Tyypillistä onnellista loppua, mutta ei liian pitkäksi venyvä elokuva. Elokuvan musiikista tulee mieleen dramaattiset lastenelokuvat kuten "Lumikuningatar". Myös jatkuvasti on kohtauksia, joissa jännitetään tunnelmaa ja pelästytetään klassisesti, milloin rotalla, milloin verisellä rätillä ja jopa kun pariskunta törmää toisiinsa. Lasten toimintaa on kiva katsoa, kun itseltä opetetiin varovaisuutta saksien kanssa tuon ikäisenä, nuo kylä pahasen kakarat kulkevat sirpit ja veitset kädessä, ja kuten kun nainen pystytetään ristille, lapset huutavat "KILL! KILL! KILL!".
Kannattaa katsoa kerran. Niinkuin minä tein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti