A. Volveri esittää: Sunnuntain laiskat - "IT".

                                               
Taas yksi Sunnuntai leffa A. Volverin malliin.
Ei oo oikoluettu juurikaan, ja on ihan varmaan virheitä, mutta te voitte taas valittaa niistä sitten vuorostanne.

                                                                "IT"
Kylässä, jossa soi tunnelmallinen trumpetin, ja pienon melodia ilmoissa, on ongelmana lasten katoaminen, kiusaajat jotka uhkaavat tappaa kaikki, aikuiset jotka eivät kuuntele lapsiaan. Siellä asuu myös erikoinen pelle.Tämä pelle pitää vedestä, viemäreistä, valokuvista, ja niinkuin pellet aina pitävät, hänkin tykkää lapsista. Tosin mieluitenk raakana.
Pellet jakavat ilmapalloja, ja tämä pelle tykkää myös siitä, kun ilmapallo räjähtää ja sen sisältä roiskuu verta.
Kylän kiusaajat ajavat kiusattunsa yhteen, ja näistä tuleekin kavereita. Tätä kaveriporukkaa kuitenkin alkaa ahdistella, tuo kylän hilpeä pelle. Joskus pelle syö pikkuveljen, muuttuu isäksi ja pyytää lähtemään mukaansa, muuttuu ihmissudeksi ja hyökkää koulun kellarissa kimppuun, huutelee viemäristä, lavuaarista, hyökkää lattiakaivonläpi, ja pyytää lähtemään mukaansa. Voi kuinka yksinäinen hän on, ja nälkäinen.
Kaveriporukka kyllästyy pellen touhuihin ja lähtee tappamaan häntä, pellen asuinluolaan, tai tehdas... kellari.... jossa on kuin "taru sormustenherrasta" kotoisin oleva sisäänkäynti. Kiusaajat seuraavat heitä luolaan, ja valoilmiö tulee ja kaappaa heidät. Pelle pakenee viemäriin, kun lapset vahingoittavat tätä ampumalla ritsalla hopeaa hänen päähänsä.
Tämä kaikki tapahtuu tuon kaveriporukan, aikuisiän fläsäreissä, johon meneekin aika paljon aikaa, sillä samalla yritetään näyttää heidän elämää aikuisena. Olisi ollut paljon parempi, jos oltaisiin vain näytetty lapsuus tarina, jonka jälkeen olisi sitten tullu aikuisiän traumat, ja jatkotarin. Silloin oltaisiin ehkä saatu vältettyä niinhuono ja ylinäytelty kohtaus, jossa kaveriporukan tyttö, on aikuis iällä menestyneen miehen kumppani, ja elää miehen elätettävänä. Yht äkkiä hän saa puhelun ja päättää lähteä pois, koska mies onkin väkivaltainen, ja mulkku. Nainen toteaa vielä ylilyövästi, ja ihan päin persettä tulkiten, että hän tappaa tämän miehen jos tämä lähestyy vielä häntä. Pariminuuttia sitten hän oli vielä menossa sänkyyn kyseisen miehen kanssa.

Sitten alkaa Lapset ovat aikuistuneet, ja kuten elokuvissa iana, on kiusatuista lapsista tullut hyvinpärjääviä aikuisia.
Kaikkien puhelinnumerot löytyvät äkkiä ja kaveri porukka palaa kylään, koska pelle on taas alkanut syömään lapsia. Eikä mikään ole muutenkaan muuttunut kylässä. Kiusaajat ajavat takaa pulleaa poikaa, ja kirjastossa ilmapallot räjähelevät, ja veri roiskuu. Vanha kunnon apteekki. Miten tuo apteekki voi olla pärjännyt nykymaailmassa, amerikkalaisessa pikkukylässä, jossa tuskin edes niin moni asuu enään? Ja apteekin vanha myyjä, joka on nyt niin vanha että hänet on istutettu penkille, hieman syrjään apteekissaan, kuin joksikin maskotiksi, tai pelottelemaan lapsia. Ja astmapiippupoika, on niin homohtava, ja kömpelön oloinen aikuisena.
Kaverukset syövät itämaisessa ravintolassa, ja kun on aika aukaista ennustuskeksit, alkaa taas tapahtua. Tosin en ymmärrä kun yhdestä keksistä tulee torakka, että mitä siinä oli niin kamalaa. Oikeastaan kun ajattelee missä he ovat syömässä, se on ihan mahdollista, niinkuin oikeastaan se linnunsikiö, epämääräiset hyönteiset ja silmä, jotka myös ilmestyvät keksien sisältä. Kauhukohtauksia alkaa taas tapahtua kavruksille, ja aina joukon huumorimies heittä köyhää läppää, ja kaverit ovat taas iloisia yhdessä.
Pelle on valjastanut yhden kiusaajista kätyrikseen, ja tämä pakenee hullujenhuoneelta tappamaan kaveruksia, heidän yöpymispaikkaan. Hän onnistuu hyökkäämään tikarin kanssa mustanpojan kimppuun, josta on tullut kylän poliisi. Kätyri saa myös itse tikaristaan, mutta en tiedä mitä hänen ruumiilleen tapahtui, sillä sitä ei lähdetty viemään ainakaan sairaalaan. Tästäkin olisi saanut kyllä varmasti syytteen, heitteille jätöstä.
Änkyttäjäpoika ei aijo enää pelätä, ja sitten tulee fläsäri, jonka arvoa en ymmärrä:
Änkyttäjäpoika lapsena, toistamassa "Help me. Help me". Ja taas kaikki halaavat toisiaan.
Kaveit lähtevät viemäriin, vihdoin ja viimein uudestaan tappamaan pelleä. Tätä tapahtumaa jo kerennyt odottamaan 80minuuttia. Pelle löytyy, ja änkyttäjäpoika aukoo tälle päätään. Pelle onkin oikealta muodoltaan avaruushämähäkki! Muija yrittää vieläkin tappaa ritsalla, ja astmaatikko astmapumpullaan. Nainen saa ammuttua hirviötä, sädehtivään rintaan, joka muuttaa valkokankaaksi josta näkyy ilotulitusta. Hirviö perääntyy taas, ja astmaatikko kuolee. Kaverukset seuraavat hirviötä, kaatavat sen ja repivät siltä sisuskalut ulos.
Siinä se homma, ja lopussa vielä "mitä sen jälkeen kukakin on tehnyt"-kohtaus, joka oli ihan täyttä paskaa.


Elokuvassa näytetään mukavasti pelleä, ja muutenkin tämä elokuvan kauhuhahmo on oikein mukava ja mielenkiintoinen.
Ihmisten tunnetilat muuttavat nopeasti, mutta leffa sinänsä etenee aika hitaasti, juuri kaiken turhan summasta. Elokuvasta olisi saanut järkevästi lyhyemmän, jo jättämällä mokoma salapoliisimeininki pois. Elokuva etsii jotain yhdistelmää kauhulle ja epämääräselle mössölle, jossa on vähän kaikkea. Olisivatpa vaan tehneet kauhua, koska teos sisälsi kekseliäisyyttä sillä osastolla. Kuten kun liikunnan opettaja käskee pojan mennä suihkuun, ja koska muut ovat välitunnilla, tämä on yksin koulun suihkussa, jolloin kraanat alkavat ahdistella häntä.
Elokuvassa myös tuhlaantuu aikaa ihmisten ajatuksiin, ja paskanjauhantaan aivan liikaa. Ei voi kiinnostaa  jonku fiktiivisen henkilön selittäminen, esim. siitä, kuinka hän juoksi ja juoksi ja oksensi ja juoksi ja laihtui. Ja uusia fläsäreitä tulee vielä sen jälkeen kun tarinan pohja on niissä kerrottu.
Tämäkin oli Stephen Kingin novelliin perustuva, kuten viimeksi käsittelemänikin elokuva, enkä ole oikein innostunut Stephen Kingistä varsinkaan tämän leffan jälkeen. Harmi että hyvät jutut oli kovan odottamisen takana, ja kun turhautuu niin paljon muista, paskemmista kohtauksista, niin jäi mielipiteeksi lähinnä "paskaleffa", mutta tuo pelle oli kyllä katsomisen arvoinen. Jos saisi valita, niin katsoisin kyllä uudestaan vain ne parhaat, hermannin kauhukoulu kohtaukset!

Kulmabaarissa lauantaina 22.10.2011

Pulut keikalla lauantaina Kulmabaarissa, mukana H.A.P.A.N.!
Ilmainen sisäänpääsy ja pyritään aloittamaan kello 20.00, ettei naapurit vihastu.

http://www.facebook.com/event.php?eid=277608482259381

A. Volverin Mielipiteitä asiasta: Children

Kaikkien suruksi ajattelin tehdä tänne mielipiteitä, tälläkertaa elokuvataiteen puolelta. Joten kun olen itse oikolukenut tämän paskan, on siinä todennäköisesti virheitä kirjoittamisen taholta niin, että pääsette pätemään itse sitten siitä asiasta!
Pakko kuitenkin toteuttaa ideaa, ja päästä pätemään joten tästä saatte!

Children of the corn.

Ajattelin ettei tämä elokuva minua viihdyttäisi, ennen kuin huomasin äkkiä koukuttuneeni katsomaan sitä.
En kuitenkaan sano että elokuva olisi mitä parhaimpia, tai omalaatuisimpia, mutta paskempia on kyllä nähty, ja monta. Se on ilmestynyt vuonna 1984, ja kirjoittajana on toiminut Stephen King, joten jo siksi se on varmasti monesta "kulttielokuva". Mutta niinkuin sanottu, jäin miellelläni katsomaan minkä aloitin.
Elokuva alkaa pikkupojan kerronnalla, ja muistelmilla. Kyseinen pikkupoika on myös yksi tyypillisistä, elokuvan hyvistä tyypeistä. Hän kertoo kuinka isä tapettiin jumalanpalveluksen jälkeen, pikkukylän kahvilassa, kun lapset tekivät prutaalin vallankumouksen kylässä. Pikkupoika ei tunnu olevan moksiskaan kun hänen isänsä tapetaan hänen silmien edessä. Tässä kahvilassa näytetään myös ensikertaa yksi mieleen painuvista naamoista. Malachai, tuo demonin synnyttämä kinkerilapsi. Jo ensimmäisessä kuvassaan näyttää, ettei tämä lapsi leiki vain tulitikuilla, vaan myös bensalla ja helpostisyttyvillä taloilla. Mutta ei, vaan hän tykkää päteä veitsikädessä, ja myös käyttää sitä. Myös lasten oman hengellisen yhteisön, hengellinen johtaja Isaac ei jätä ällisttymättä naamallaan. Aivan kuin jonkun 40+ miehen naama olisi asennettu tähän pikkupoikaan. Hän saarnaa voimakkaasti lapsille, ja pitää saatanallisia seremonioita, selittäen jumalasta. Isaacin ja Malachain ympärillä on muutenkin aina teräaseilla varustettuja lapsia. Nämä lapset ovat yhdessä tehneet vallankumouksen, ja perustaneet oman yhteisön, jonka perustana toimii heidän oma uskonto, joka perustuu jumalaan, maissiin ja siihen ettei ketään kuuntele musiikkia, katsele televisiota, piirrä tai soittele puhelimella minnekkään. Radiossa soi jatkuvasti äänite, jossa selitetään ettei homoilla ole paikkaa jumalan valtakunnassa. Saisimpa tuon nauhoitteen soittoääneksi. Se kun jopa huvitti elokuvassa seikkailevaa pariskuntaa, joka olisi ehkä eronnut ilman tätä hienoa viihdeohjelmaa.
Pariskunta ajaa autollaan, kohti määränpäätään ja kesken matkaa törmäävät kakaraan, joka seisoo keskellä tietä. Miehen ensireaktio ratin takana onkin huolestua naisensa niskasta, vaikka törmäys ei ollut niin paha autonkannalta, tai autossa matkustaneiden. Kyllähän he selvästi nyt näkivät että ajoivat ihmisen yli! Ja kun mies vihdoin menee mukulan luo, ja hänen naisensa ei kestä katsoa tämän ruumista, ottaa mies naisen tiukasti syleilyynsä ja pitää väkisin tämän päätä, katse kohti ruumista! Nainen menee autoon istumaan, ja mies peittää ruumiin viltillä. "Poissa näkyvistä, poissa mielestä". Tämän jälkeen hän kävelee pellolle ihmettelemään veristä matkalaukkua, Lopulta hän pistää lapsen ruumiin autontakakonttiin ja ajaa huoltoasemalle, jossa isäntä ei ole kovin vastaan ottavainen. Miehen koira sekoaa ja mies opastaa pariskunnan päin honkia.
Pyörittyään ympäri pariskunta eksyy autiolta vaikuttavaan kylään, ja siellä lopulta taloon jossa on pienoinen tyttö. Nämä ja kiltti pienoinen poika, auttavat myöhemmin pariskuntaa, ja ovat ainoita hyvin käyttäytyviä lapsia koko kylässä. Heillä on myös paras kohtaus elokuvassa, kun he leikkivät aikuisia pelatessaan monopolia, kunnes tuo punatukkainen demoni Malachai saapuu, ja ilmaisee tyytymättömyytensä heittämällä veitsen pystyyn, keskelle pelilautaa.
Mies lähtee etsimään aikuisia kylästä, ja muksut sekä kinkerin perkele sieppaavat naisen tällä välin. Nainen asetetaan maissista tehdylle ristille ja aijotaan uhrata jumalalle.
Isaacin saarnat alkavat kyllästyttää Malachainia, tuota pirun kinkeriä, ja tämä nousee muiden aseistettujen kersojen kanssa häntä vastaa. Pian Isaac on asetettu maissiristille, naisen tilalle.
Maissia on joka puolella elokuvaa. Siitä on myös tehty kaiken laista, kuten puukonkahvaa ja verikuppi, jota käytettiin yhden kaverin syntymäpäiväjuhlassa. Viilleltyään itseensä, hän valutti verta maissikuppiin, jotta rituaalin seremoniamestari, kiihkoileva tyttö, saa juodakseen. Naistaan etsivä mies kuitenkin tulee ja pilaa nämäkin synttärit, ja saa myös puukosta samassa rytäkässä.
Lopulta mies löytää naisensa, keskellä rituaaleja. Lasten seremoniassa räjähtää, ja Isaac lentää ristillä maissipellolle. Mies tulee hakemaan naisensa ja yrittää selittää lapsille, mitä on ihan oikea uskonto. Sitten Isaac tulee takaisin paikalle, vihaisena ja demonin valtaamana. Pellossa on siis jokin epämääräinen hirviö, josta nyt ei ota selvää. Onneksi nainen saa heti selville että tämä hirviö, tai demoni, on tapettavissa tulella, ja niin mies lähtee polttamaan peltoa, pojan väkisin tullessa mukaan. Pian mies kuitenkin huomaa että poika pystyy auttamaan häntä, ja yhdessä he sytyttävät pahanhengen liekkeihin.
Tyypillistä onnellista loppua, mutta ei liian pitkäksi venyvä elokuva. Elokuvan musiikista tulee mieleen dramaattiset lastenelokuvat kuten "Lumikuningatar". Myös jatkuvasti on kohtauksia, joissa jännitetään tunnelmaa ja pelästytetään klassisesti, milloin rotalla, milloin verisellä rätillä ja jopa kun pariskunta törmää toisiinsa.  Lasten toimintaa on kiva katsoa, kun itseltä opetetiin varovaisuutta saksien kanssa tuon ikäisenä, nuo kylä pahasen kakarat kulkevat sirpit ja veitset kädessä, ja kuten kun nainen pystytetään ristille, lapset huutavat "KILL! KILL! KILL!".
Kannattaa katsoa kerran. Niinkuin minä tein.