Taas yksi Sunnuntai leffa A. Volverin malliin.
Ei oo oikoluettu juurikaan, ja on ihan varmaan virheitä, mutta te voitte taas valittaa niistä sitten vuorostanne.
"IT"
Kylässä, jossa soi tunnelmallinen trumpetin, ja pienon melodia ilmoissa, on ongelmana lasten katoaminen, kiusaajat jotka uhkaavat tappaa kaikki, aikuiset jotka eivät kuuntele lapsiaan. Siellä asuu myös erikoinen pelle.Tämä pelle pitää vedestä, viemäreistä, valokuvista, ja niinkuin pellet aina pitävät, hänkin tykkää lapsista. Tosin mieluitenk raakana.
Pellet jakavat ilmapalloja, ja tämä pelle tykkää myös siitä, kun ilmapallo räjähtää ja sen sisältä roiskuu verta.
Kylän kiusaajat ajavat kiusattunsa yhteen, ja näistä tuleekin kavereita. Tätä kaveriporukkaa kuitenkin alkaa ahdistella, tuo kylän hilpeä pelle. Joskus pelle syö pikkuveljen, muuttuu isäksi ja pyytää lähtemään mukaansa, muuttuu ihmissudeksi ja hyökkää koulun kellarissa kimppuun, huutelee viemäristä, lavuaarista, hyökkää lattiakaivonläpi, ja pyytää lähtemään mukaansa. Voi kuinka yksinäinen hän on, ja nälkäinen.
Kaveriporukka kyllästyy pellen touhuihin ja lähtee tappamaan häntä, pellen asuinluolaan, tai tehdas... kellari.... jossa on kuin "taru sormustenherrasta" kotoisin oleva sisäänkäynti. Kiusaajat seuraavat heitä luolaan, ja valoilmiö tulee ja kaappaa heidät. Pelle pakenee viemäriin, kun lapset vahingoittavat tätä ampumalla ritsalla hopeaa hänen päähänsä.
Tämä kaikki tapahtuu tuon kaveriporukan, aikuisiän fläsäreissä, johon meneekin aika paljon aikaa, sillä samalla yritetään näyttää heidän elämää aikuisena. Olisi ollut paljon parempi, jos oltaisiin vain näytetty lapsuus tarina, jonka jälkeen olisi sitten tullu aikuisiän traumat, ja jatkotarin. Silloin oltaisiin ehkä saatu vältettyä niinhuono ja ylinäytelty kohtaus, jossa kaveriporukan tyttö, on aikuis iällä menestyneen miehen kumppani, ja elää miehen elätettävänä. Yht äkkiä hän saa puhelun ja päättää lähteä pois, koska mies onkin väkivaltainen, ja mulkku. Nainen toteaa vielä ylilyövästi, ja ihan päin persettä tulkiten, että hän tappaa tämän miehen jos tämä lähestyy vielä häntä. Pariminuuttia sitten hän oli vielä menossa sänkyyn kyseisen miehen kanssa.
Sitten alkaa Lapset ovat aikuistuneet, ja kuten elokuvissa iana, on kiusatuista lapsista tullut hyvinpärjääviä aikuisia.
Kaikkien puhelinnumerot löytyvät äkkiä ja kaveri porukka palaa kylään, koska pelle on taas alkanut syömään lapsia. Eikä mikään ole muutenkaan muuttunut kylässä. Kiusaajat ajavat takaa pulleaa poikaa, ja kirjastossa ilmapallot räjähelevät, ja veri roiskuu. Vanha kunnon apteekki. Miten tuo apteekki voi olla pärjännyt nykymaailmassa, amerikkalaisessa pikkukylässä, jossa tuskin edes niin moni asuu enään? Ja apteekin vanha myyjä, joka on nyt niin vanha että hänet on istutettu penkille, hieman syrjään apteekissaan, kuin joksikin maskotiksi, tai pelottelemaan lapsia. Ja astmapiippupoika, on niin homohtava, ja kömpelön oloinen aikuisena.
Kaverukset syövät itämaisessa ravintolassa, ja kun on aika aukaista ennustuskeksit, alkaa taas tapahtua. Tosin en ymmärrä kun yhdestä keksistä tulee torakka, että mitä siinä oli niin kamalaa. Oikeastaan kun ajattelee missä he ovat syömässä, se on ihan mahdollista, niinkuin oikeastaan se linnunsikiö, epämääräiset hyönteiset ja silmä, jotka myös ilmestyvät keksien sisältä. Kauhukohtauksia alkaa taas tapahtua kavruksille, ja aina joukon huumorimies heittä köyhää läppää, ja kaverit ovat taas iloisia yhdessä.
Pelle on valjastanut yhden kiusaajista kätyrikseen, ja tämä pakenee hullujenhuoneelta tappamaan kaveruksia, heidän yöpymispaikkaan. Hän onnistuu hyökkäämään tikarin kanssa mustanpojan kimppuun, josta on tullut kylän poliisi. Kätyri saa myös itse tikaristaan, mutta en tiedä mitä hänen ruumiilleen tapahtui, sillä sitä ei lähdetty viemään ainakaan sairaalaan. Tästäkin olisi saanut kyllä varmasti syytteen, heitteille jätöstä.
Änkyttäjäpoika ei aijo enää pelätä, ja sitten tulee fläsäri, jonka arvoa en ymmärrä:
Änkyttäjäpoika lapsena, toistamassa "Help me. Help me". Ja taas kaikki halaavat toisiaan.
Kaveit lähtevät viemäriin, vihdoin ja viimein uudestaan tappamaan pelleä. Tätä tapahtumaa jo kerennyt odottamaan 80minuuttia. Pelle löytyy, ja änkyttäjäpoika aukoo tälle päätään. Pelle onkin oikealta muodoltaan avaruushämähäkki! Muija yrittää vieläkin tappaa ritsalla, ja astmaatikko astmapumpullaan. Nainen saa ammuttua hirviötä, sädehtivään rintaan, joka muuttaa valkokankaaksi josta näkyy ilotulitusta. Hirviö perääntyy taas, ja astmaatikko kuolee. Kaverukset seuraavat hirviötä, kaatavat sen ja repivät siltä sisuskalut ulos.
Siinä se homma, ja lopussa vielä "mitä sen jälkeen kukakin on tehnyt"-kohtaus, joka oli ihan täyttä paskaa.
Elokuvassa näytetään mukavasti pelleä, ja muutenkin tämä elokuvan kauhuhahmo on oikein mukava ja mielenkiintoinen.
Ihmisten tunnetilat muuttavat nopeasti, mutta leffa sinänsä etenee aika hitaasti, juuri kaiken turhan summasta. Elokuvasta olisi saanut järkevästi lyhyemmän, jo jättämällä mokoma salapoliisimeininki pois. Elokuva etsii jotain yhdistelmää kauhulle ja epämääräselle mössölle, jossa on vähän kaikkea. Olisivatpa vaan tehneet kauhua, koska teos sisälsi kekseliäisyyttä sillä osastolla. Kuten kun liikunnan opettaja käskee pojan mennä suihkuun, ja koska muut ovat välitunnilla, tämä on yksin koulun suihkussa, jolloin kraanat alkavat ahdistella häntä.
Elokuvassa myös tuhlaantuu aikaa ihmisten ajatuksiin, ja paskanjauhantaan aivan liikaa. Ei voi kiinnostaa jonku fiktiivisen henkilön selittäminen, esim. siitä, kuinka hän juoksi ja juoksi ja oksensi ja juoksi ja laihtui. Ja uusia fläsäreitä tulee vielä sen jälkeen kun tarinan pohja on niissä kerrottu.
Tämäkin oli Stephen Kingin novelliin perustuva, kuten viimeksi käsittelemänikin elokuva, enkä ole oikein innostunut Stephen Kingistä varsinkaan tämän leffan jälkeen. Harmi että hyvät jutut oli kovan odottamisen takana, ja kun turhautuu niin paljon muista, paskemmista kohtauksista, niin jäi mielipiteeksi lähinnä "paskaleffa", mutta tuo pelle oli kyllä katsomisen arvoinen. Jos saisi valita, niin katsoisin kyllä uudestaan vain ne parhaat, hermannin kauhukoulu kohtaukset!
